Ironman Hawaii

Kylläpä otti aikaa, että edes teki mieli lähteä analysoimaan Hawain kisaa. Kisakausi on ollut pitkä ja henkinen väsymys mikä pamahti päälle oli 3 x verrattuna edellisiin vuosiin. Tässä on lauleskeltu post-race bluesia viimeiset viikot, mutta nyt alkaa taas homma kiinnostamaan.:) Näin tässä aika usein syksyllä käy.

Kisa, kisaviikko ja koko reissu oli aivan mahtava vaikka itse pääsuoritus jäikin vähän litteäksi. Toisaalta eipä ihme kun katsoo kautta ja kesän pitkistä kisoista tulleita pakollisia treenitaukoja. 

Kisaa edeltävät päivät olivat todella mielenkiintoisia. Lipunkantojuhla, suuri kisa-info ja pasta-party, bike check-in ja jännittyneiden triathleettien viimeistelyharjoitukset. Odotukseni kisaan oli kaksijakoinen. Tiesin, että valmistautuminen ei ollut treenimäärällisesti riittävä, mutta toisaalta luotin omiin pohjiini ja viimeisten viikkojen hyviin yksittäisiin valmistaviin treeneihin. Pyörävauhti oli trainerin päällä kesän parasta, juoksukin tuntui ihan mukiin menevältä niissä muutamassa treenissä mitkä kerkesin tekemään. Kaksi viikkoa lämmössä oli riittävä määrä kropan lämpöön totuttautumiseen. Tukala +35c lämpö ei enää kisaviikolla tuntunut niin pahalta kuin reissun alussa.

Kisa-aamu valkeni ja suunnattiin hotellista 10km päähän kisa-alueelle Kailua Pierille. Fiilis oli ihan mahtava ja tyytyväinen kun viimein pääsi toteuttamaan sen mistä oli unelmoinut jo pitkään. Ensin suunnattiin body-markingiin, jossa oli vartin jono ja hermostuneisuus näkyi monen kasvoilla. Body markingista punnitukseen ja paino näytti juuri siltä miltä tankanneena pitääkin 73kg. Jokainen urheilija punnitaan ennen starttia varmuuden vuoksi. Jos tipahtaa reitille niin lääkärit osaavat arvioida nestehukan vakavuuden punnituksen avulla. Punnituksesta pyörille, renkaiden pumppaus, wattimittarin kalibrointi, High5-geelit pyörään ja juomapullot paikalleen. Helikopteri hyrräsi yläpuolella, koska miesten ja naisten startti oli tuloillaan. Sailfishin Swimskin päälle, Marialle tsemppipusut ja kohti jonoa joka johti kapeaan ränniin ja mereen. Tässä vaiheessa oli enää 7min starttiin ja rynnin porukan kärkeen luottavaisin mielin.

Uinti 3,8km - 1h03min:

Starttasin kärjestä ja porukan keskeltä. Ennen starttikanuunan kajahdusta ihmettelin aaltoja ja maininkia joka oli selkeästi kovin koko reissumme aikana. Ei aiheuttanut tuossa vaiheessa sen suurempia tunteita, tunnemylläkkä tuli myöhemmin…

Tavoite oli selkeä, kun lähdetään, lähdetään täysiä ensimmäiset 200-300m ja siitä hyvään porukkaan. Näköjään n. tuhannella muulla oli sama ajatus mielessä ja sama uintivauhti, joten tästä todellinen taistelu tilasta ja pinnalla pysymisestä alkoi. Uinti oli ensimmäiset 3km tilan hakemista ja painia. Maininki teki suunnistamisesta hankalaa ja kova aallokko vaikeutti uintirytmistä kiinni saamista. Kääntöpaikka 1,9km kohdalla tuli yllättävän nopeasti, koska hommassa oli haasteita ja aika riensi. Takaisin päin tuntui kuin olisi uinut vastavirtaan ja matka ei edennyt enää niin joutuisasti. Vaikka aallot ja suuri uimarimassa aiheutti haasteita niin uinti tuntui ihan hyvältä. Ei puristusta vaan perus läpsyttelyä. Vihdoin Kailua Pierin laituri tuli vastaan ja samaan aikaan kanssani vedestä nousi 15 muuta triathleettia. Uintiaika näytti 1h02min ja gps:n matka 4,3km.. Tais tulla uitua vähän mutkittelen. Ajattelin, että ok. Ei hyvä uinti, mutta päivä vasta alkaa tästä.

Vaihto sujui mukavasti. Pussi löytyi vaivatta. Kypärä päähän pyörälle juostessa ja High5:t takataskuun. Pyörä kantoon ja juoksu kohti pyöräilyn aloitusta.

Pyöräily 180km - 5h11min

Heti alkuun pyöräreitillä oli aivan älyttömästi porukkaa. Tarkkailin watteja ja ajelin ensimmäiset ylämäet rauhakseen ja muutama ryntäili ohitseni. Ensimmäinen 10km ajettiin kaupungissa mutkaisilla teillä johon mahtui pari vähän pidempää nousua. Näissä nousuissa innokkaimmat veti putkelta kutakuinkin täyttä. Yleisö ja huikea fiilis laittoi näköjään yrittämään..:) Palani Roadin jyrkän 0,5km mäen jälkeen suunnattiin kohti Queen K Highwayta ja eteen katsoessani jonoa oli ainakin kilometrin verran. Pidin watit 230 tuntumassa ja meno tuntui oikein hyvälle myötätuuleen. Laavakenttien alun myötätuulessa taisi keskinopeus nousta lähemmäksi 45km/h. n.30km kohdalla tuuli kääntyi yllättäen sivuvastaiseksi, jossa väistämättä tehot nousivat, jotta vauhti oli edes kohtalainen. Vaikka porukkaa oli paljon niin silti ajoin yksin ryhmien välissä omaa rytmiä pitäen. Näin jälkikäteen ajatellen siinä ei ollut mitään järkeä, koska isosta porukasta olisi saanut huomattavasti hyötyä kovassa vasta/sivutuulessa.  Vastatuulta kesti 15-20km ja oli mukava päästä pitkään alamäkeen ja kohti Hawia johtavaa tietä. Tuo siirtymä Queen K:lta Hawiin on täynnä mukavia rullaavia mäkiä. Ajo tuntui tässä vaiheessa vielä kohtalaisen hyvältä, tankkailin, tarkastelin, että ajoin oikeilla tehoilla ja nautin fiiliksestä ja maailman hienoimmasta Ironmanista. Samalla pro-sarjan kärki tuli vastaan. Kienlen ja Twelsiekin vauhti näytti todella hyvältä, samoin n. 10 seuraavan, mutta tämän jälkeen alkoi tulla väsyneen näköisiä pro-ukkoja selkä pystyssä vastaan. Monen peli oli selvästi pelattu jo tässä vaiheessa. Ymmärtäähän tuon riskivauhdin, koska kaikki prot, jotka kisaan pääsevät on kovia ja se jolla osuu huippupäivä kohdalleen saattaa voittaa koko kisan.. Nousu kohti Hawin kääntöpaikkaa alkoi ja tuuli oli ihan jäätävä. Pienin vaihde päällä ja runttausta, jotta matka taittui edes hiljaista vauhtia. Watit lipsahti lähelle 300 mäen ajaksi. Kisan jälkeen kuulin, että joku vanhempi ikäluokkanainen oli kuulemma joutunut taluttamaan mäen ylös kun matka oli taittunut niin paremmin. Tässä alkoi reisi jo vähän painamaan, mutta ajattelin, että pitkä alamäki palauttaa. Kääntöpaikalla oli paljon porukkaa ja fiilis oli mahtava. Penalty tentissä oli 20-30 ukkoa jonossa. Ajattelin; Hah, peesauksesta rangaistaan, joten älä tee sitä! Alamäessä rullailin 50-60km/h alaspäin ja heiluttelin jalkoja. Siirtymä kohti Queen K valtatietä ja laavakenttiä oli kisan kuumin kohta. Kaadoin pullollisen vettä päälleni aina kun mahdollista ja otin kaksi pulloa juotavaa mukaan jokaiselta juottoasemalta. Jalkapohjat alkoivat jostain syystä kipristelemään ja jouduin välillä löysäämään kenkiä, jotta olo helpottui. Ennen Queen K tielle kääntymistä ajetaan n.1,5km pitkä ylämäki, jossa lämpökuorma tuntui pahalta. Queen K:lle päästyäni myötätuuli siivitti menoa ja mielessä oli iloisia ajatuksia kun vauhti näytti melkein 10km ajan 50km/h lukemia. Laskeskelin jo, että keskinopeus nousee aika kovaksi ja pyöräaika tulee olemaan vähintäänkin tyydyttävä. Sitä myötätuuli iloa kesti sen 10km kun tuuli kääntyi täysin suoralla tiellä aivan vastaiseksi. Vauhti tippui 25km/h ja taas runtattiin, että matka edes jotenkin etenisi. Fiilis oli kuitenkin edelleen aika vahva ja en tuntenut sen kummempaa väsymystä. Tosin en pystynyt nostamaan tehojakaan vaikka olo oli hyvä. Konan kaupunki alkoi häämöttämään ja tie kääntyi kohti Konaa ja vaihtopaikkaa. Tukala laavakenttä osuus oli takana ja pyöräily paketissa.

Vaihtopaikalla nopea tyhjennys toiletissa, Newtonit jalkaan, lippa päähän, energiat mukaan ja kohti juoksuosuutta.

Juoksu 42,2km

Juoksu lähti ihan mukavasti rullaamaan 4,45min/km vauhtia. Juoksun alku suuntautui Alii Driven rantatielle, jossa käytiin kääntymässä 8km päässä. Kuumuus oli aika jäätävä, tosin pilviverho oli tässä kohtaa apuna. Mailin välein oli juottopiste, jossa sai juomien lisäksi märkiä sieniä ja jäätä. Kävelin joka juottopisteen läpi ja viilensin kroppaa mahdollisimman hyvin. Juoksuvauhti vakiintui 6km jälkeen 5min/km vauhdiksi. Jos yritti nostaa vauhtia niin etureidet alkoivat kramppailemaan, muuten juoksu tuntui ihan mukavalta. Alii Driven rantatien jälkeen noustaan Palani Roadin pitkä ylämäki, jossa otin muutaman kävelyaskeleen. Tässä kohtaa myös pari suomalaista Laamo ja Einiö juoksivat loikalla ohi. Vaikka pojat kyselivät remmiin mukaan niin ei vaan jalka liikahtanu.:) Palani Roadin jälkeen suunnattiin laavakentille ja kohti Energy Labia. Tässä kohtaa tuntui, että pro-kisailijoiden suoritukset kiinnostivat enemmän kuin oma tekeminen ja jokainen vastaantulija saikin raivokkaat kannustukset minulta. Tuon laavakenttien alkupätkän mielenpainuvin kohta oli kun Mirinda Carfrae paineli Ryfin ohi gazellimaisella askeleella. Ihan huikean näköistä tekemistä livenä! Jatkoin jolkottelemista ihan hyvin fiiliksin ja tie kääntyi kohti pelättyä Energy labia. Juuri ennen kääntöpaikkaa alkoi jo perinteeksi tullut oksentaminen. Kaikki mitä mahasta löytyy tuli ulos. Taas jälleen alkoi päässä soimaan Tommi Läntisen Via Dolorosa, eihän tässä olekaan matkaa kuin 15km jäljellä. Tästä yritin päästä yli vanhalla tutulla taktiikalla. Geeliä väkisin kiduksiin ja juoksua niin pitkään kun jalka nousee. Ja jos ei pysty juoksemaan niin kävelee kilometrin ja yrittää uudelleen. Pitkässä mäessä kohti laavakenttää meni taas valot päälle ja pääsin jolkottelun makuun. Loppupätkä oli fiiliksestä nauttimista. Tiesin, että tulos ei olisi optimaalisin, mutta en pilannut sillä ajatuksiani vaan nautin matkasta ja triathlon-juhlan tunnelmasta. Kävelin juottopisteet, otin kolaa ja hölköttelin juottopisteiden välit. Viimeisessä alamäessä hymy oli korvissa ja heittelin high-fiveja vikan mailin yleisön kanssa. Loppusuoralla mihinkään ei sattunut, fiilis oli mahtava ja päätin, että tänne tullaan vielä uudestaan!

Loppuaika oli 10h29min ja kokonaissijoitus kuussataa jotain. Maalissa odottelin Marian saapumista ja sieltä tyttö tuli hyvävoimaisena hyvän suorituksen tehneenä. Nautittiin huikeasta fiiliksestä ja after-race tarjoiluista. Illalla tultiin vielä Amin kanssa ottamaan viimeisen tunnin sankarit maaliin Big Wave oluiden kera. Onnittelut kaikille suomalaisille hienosta kisapäivästä ja matkaseurasta!

Voittajat - Carfrae ja Kienle

Reissu oli aivan mahtava ja jokaisen euron arvoinen. Suuri kiitos tukijoillemme! Hawaille mennään vielä uudestaan ja niin, että se on ainut kesän kisan, jossa pitää onnistua. Tämä kokemus vahvisti sen, että tuolla on mahdollista tehdä hyvä suoritus.

Eteläisin piste

Kohtalaisen kookkaita kilppareita

Tästä on hyvä jatkaa kauteen 2015!

Kalmarista Hawain paikka!

Ironman Kalmar meni todella hyvin, koska meidän talouteen napsahti kaksi Hawain paikkaa! Maria teki Kalmarissa elämänsä suorituksen voittamalla oman sarjansa, sijoittumalla naisten kokonaiskisassa sijalle kuusi ja vetämällä sub 10h tuloksen. Ihan huikea veto Marialta!  Oma kisa sujui oikein hyvin aina juoksun 25km asti, jonka jälkeen alkoi tuskien taival. Alla tarkempi kisarapsa.

Uinti 3,8km

Kalmarissa otettiin ensimmäistä kertaa käyttöön liukuva startti, jossa urheilijat saavat startata matkaan klo 7-7.15. Tämä on varmasti hyvä asia monelle epävarmalle uimarille, koska pahimmat alun nyrkkeilyt jäävät väliin. Itse hyökkäsin veteen ensimmäisten joukossa ja samalla koin pahimman uintistartin ikinä. Porukka lähti yhteen pieneen ränniin ja kärkeen oli eksynyt aika monta hitaampaa uimaria. Iskuja, rintauintia, jalasta vetämistä, huhhuh. Noh, onneksi tuo hullun mylly rauhoittui 300m uinnin jälkeen ja pääsin omaan rytmiin. Uinti tuntui helpolta, tosin uintiasennon kasassa pitäminen tuntui haastavalta. Koko uinnin ajan keskityinkin vain tekniikkaan. Ainakin oma gps, näytti matkaksi päälle 4km, joten aika 55.50 on oikein kelpo siihen nähden. Ja ero kovimpiin uimareihin oli 3-4min vähemmän kuin Itävallassa. Onnistunut uinti siis.


Pyörä 180km

Pyöräily napsahti kulkemaan heti alusta lähtien. Keskityin sykkeeseen ja watteihin, syke maksimissaan 160 ja watit max 260w. Ensimmäiset 60km tuli ajettua aika varovaisesti, silti keskinopeus oli lähes 40km/h. Tuo olikin pyöräosuuden ainut myötätuuli / sivutuulipätkä. Sen jälkeen vastatuulta riittikin ihan riittävästi. Ajelin tosiaan alkuun ihan hyvässä porukassa, mutta jostain syystä nesteet pyrkivät pyöräilyssä koko ajan ulos ja jouduin pysähtymään 4 kertaa ensimmäisen satasen aikana kuselle! Kyllä, neljä kertaa, se on liikaa. Tipahdin aina tuosta porukasta ja ajoin uudestaan kiinni. Läski tummui suurimmalla osalla vastatuuleen ajettaessa ja sain napsittua viimeisellä 70km paljon porukkaa kiinni yksin ajellen. Pyöräily tuntui loppuun asti todella vahvalta, eikä ongelmia ollut. Näin jälkeenpäin ajateltuna ajoin ehkä liian varovaisesti, koska heikkoa hetkeä ei ollut. Pyöräilyaika 4h52min ja olin oman sarjan kärjessä ja koko kisan 15 juoksuosuudelle lähdettäessa.


Juoksu 42,2km

Juoksu oli iso kysymysmerkki, koska en ollut pystynyt juoksemaan montaakaan laadukasta juoksutreeniä Itävallan kisan jälkeen. Juoksu lähti kuitenkin  kivasti kulkemaan ja pidin vauhdin tasaisesti 4.30-4.40min/km vauhdissa. Kalmarin juoksu tehtiin kolmena lenkkinä, jossa jokaisella lenkillä käytiin Kalmarin keskustassa. Keskustan kannustus oli ihokarvat pystyyn nostattava kokemus. Kaikkia kannustetiin ja koko päivän. Lisäpotkua antoi suuri suomalaisten kannustusjoukko. Juoksu kulki 25km asti mainiosti ilman minkäänlaista ongelmaa. Taas jälleen kerran, ihan yllättäen, alkoi laattaaminen 26km kohdalla. Tavaraa tuli 3 litraa ulos. Itävallasta viisastuneena otin heti geeliä ja juomaa vaikka heikotti. Juoksu kulki vielä pari kilometriä, jonka  jälkeen alkoi sumenemaan ja jalka ei vaan enää noussut. Tässä kohtaa otin ison kofeiinigeelin ja kävelin 1,5km. Odottelin koko ajan milloin valot taas menevät päälle ja pystyn ottamaan juoksuaskeleita. 30km alkoi taas juoksu ja sain pidettyä n. 5-5.15min/km vauhdin loppuun asti. Juoksuaika 3h31min. Maaliin ajassa 9h24min, AG-sijoitus 4 ja koko kisan 31.

Juoksun ongelmiin kaatui ennätysaika, mutta toisaalta tein taas tasaisen suorituksen vaikka juoksussa tuli vaikeuksia. Juoksun imeytymisongelma lienee jo nyt tiedossa, joten toivotaan, että seuraavassa kisassa en anna tasoitusta oksentamalla energioita tien varteen.;)

Kisan jälkeen oli selvää, että lähdetään Hawaille, koska Maria teki ihan utopistisen kisan ja se jos joku oli juhlimisen arvoinen asia! Itselle tosin oli vielä epäselvää tuossa vaiheessa lähdenkö Hawaille mekaanikoksi vai myös itse kisaamaan. Sarjassani paikkoja oli jaossa 3, joten yhden kisaajan piti jättää paikka lunastamatta. Onneksi kakkonen, eli Belgian kaveri ei ottanut paikkaa ja slotti siirtyi minulle! Ihan huikea juttu, että me molemmat päästään MM:n kisaamaan. Olen vetänyt ensimmäisen triathlonkisan 9-vuotiaana, 20 vuotta sitten. Jo pikkupojasta lähtien olen tiennyt minne pitää päästä kisaamaan, jotta on nähnyt lajin oikeat juuret ja sen suurimman ja kauneimman kisan. Nyt yksi iso ja tärkeä unelma toteutuu.

Avaamme uuden, Marian kanssa yhteisen blogin osoitteeseen trikasurinen.blogspot.fi. Tänne päivitämme ahkerasti uutisia matkastamme kohti Konaa! 

Joroisista ja IM Kalmar lähestyy

Joroisten kisa meni juuri niin kuin suunnitelin, eli DNF. Uinnissa ja pyöräilyssä yritystä ja juoksun alkupuolella sivuun. Mietin moneen otteeseen ennen Joroista, että yritänkö tosissani ja vedän maaliin vai keskeytänkö. Loppupeleissä päätös keskeyttämisestä oli helppo ja tuli monta päivää ennen joroista. Viime vuonna Joroisten kisan jälkeen palautumiseen meni kolme viikkoa ja sen vuoksi myös Wiesbadenin EM:t meni penkin alle. Nyt alla oli Itävallan täysmatka ja tulossa Kalmarin täysmatka. Tiedän, että tarvitsen tähän väliin treenijakson ja jos olisin juossut joroisilla maaliin, niin treenijakso ennen Kalmaria olisi jäänyt auttamatta liian lyhyeksi.

Olen todella tyytyväinen tuohon keskeytys ratkaisuun, koska pääsin heti seuraavalla viikolla tekemään laadukkaita treenejä. Treeneissä pääpaino on ollut pyöräilyssä ja pyöräilyvoiman kehittämisessä. Jotenkin talven kova satsaus juoksuun vei parhaan terän pyöräilystä pois ja olen nyt hionut pyöräkuntoa pari viikkoa. Ainakin edellisviikonloppuna ajettu paritempon SM-kisa osoitti, että muutamat täsmätreenit pyörän päällä ovat menneet suoraan reiteen ja vauhti on ollut hyvää. Ajettiin Sami Auran kanssa sijalle 7 ja oma ajo oli heittämällä kesän vahvinta. Juoksua ja uintia on toki ollut ohjelmassa ja vauhdit ovat olleet varsin samoja kuin ennen Itävallan kisaa.

Nyt on 9 päivää aikaa kisaan. Ohjelmassa on lepoa, kevyttä treeniä ja pari vähän näpäkämpää, että tuntuma säilyy. En ole ikinä ennen tehnyt kahta täyden matkan kisaa samana kesänä, joten on vaikea tietää mitä on luvassa. Tosin fiilis on, että hyvä tästä tulee ja melkeinpä varmasti parempi kuin Itävallasta.

Joroisille ja …...

Ironman Kalmariin!!!! Sen verran jäi harmittamaan Itävallan kisa, että pakko oli löytää joku toinen täysmatka tälle kaudelle ja onnekseni Nirvanan kautta sain paikan vielä Ironman Kalmariin Ruotsiin 16.8. Maria on menossa myös Kalmariin, joten minun suunniteltu huoltajan reissu muuttui nyt kisareissuksi. Todella hienoa!

Palautuminen on sujunut ihan kivasti Itävallan kisasta ja starttaan Joroisilla puolimatkan SM-kisoissa lauantaina. Tänään tehty viimeistelytreeni osoitti, että kunto on kohdallaan, mutta lähden silti hieman varauksella liikkeelle Joroisissa. Jos vedän kisan ylikylkien niin varmasti palaudun ennen Kalmarin täyttä matkaa, mutta en kerkeä tekemään hyvää harjoitusjaksoa. Eli rennolla fiiliksellä kohti Joroista. Hienot kisat tulossa, mahtava määrä starttaajia viivalla. Toivotaan, että keli pysyy hyvänä ja säästytään ukon ilmalta. 

Tässä vielä kuvia Itävallan reissulta:

IM Austria

Nyt on kauden yksi päätavoitteista kisattu. Kisa ei ollut nappisuoritus, mutta ei missään nimessä huonokaan.

Kisaviikon valmistautuminen ei ollut optimaalinen kun kurkkuni meni kipeäksi lentomatkan jälkeen. Viimeiset päivät oli taistelua flunssaa vastaan. Onneksi tauti jäi vain kurkkukivuksi eikä pahempaa lentsua tullut. Kisa itsessään ei jännittänyt vaan se, että pääsenkö ollenkaan viivalle. Tosin veikkaan, että tuossa oli yksi syy, miksi ihan kaikkea en saanut kisassa irti.

Itävallan ironman reitti on aivan mahtava! Uinti suoritetaan kristallin kirkkaassa Wörthersee järvessä ja viimeinen 1km uidaan kanaalissa, jossa yleisön kannustus laittoi ihon kananlihalle. Pyöräilyssä on kovia nousuja, mutta myös pitkiä alamäkiä. Juoksu on tasainen ja kannustusta on todella paljon reitin varrella.

Kisarapsa:

Uinti 3,8km

Pääsin starttamaan ensimmäiseen lähtöryhmään pro-sarjan kanssa. Tosin prot saivat lähteä 150m pitkän laiturin päästä ja me ikäluokka-kisaajat rannalta. Startti pamahti klo 6.45 ja matkaan. Yleensä olen pääsyt heti startista omaan rytmiin ja vähän muilta karkuun, mutta nyt ensimmäinen 200m oli taistelua ja nyrkkeilyä. Olin aivan pihalla uinnin kanssa ensimmäiset 700m ennen kuin sain rytmistä kiinni ja pääsin vetämään porukkaa. Uinti oli perusläpsyttelyä, ei oikein tuntunut missään, eikä oikein pystynyt vauhtia kiristämäänkään. Ajattelin, että samapa tuo, onko aika 53min tai 56min. Viimeinen kanaaliosuus oli hieno. Molemmin puolin kanaalia paljon ihmisiä ja kannustus kuului veden alle. Hotellin pihasta noustiin vedestä ylös ja aika 54.40. Ihan ok startti ja turhaa energiaa ei kulunut.

Vaihtoalue oli n.500m päässä ja vaihtoalue oli ihan älyttömän kokoinen. 3000 pyörää rivissä. Onnekseni pyöräni oli aivan reunalla, joten se oli helppo löytää.

Pyöräily 180km

Lähdin ajamaan omaa vauhtia tarkkaillen sykettä ja watteja. Ajo tuntui ihan hyvälle. Sain porukkaa kiinni, jotka jäivät roikkumaan mukaani. Takaa tuli muutama kovempaa ja meidän porukka jäi roikkumaan kovempien perään. Peesirajojen noudattaminen oli häilyvää. Jotkut ajoi ihan renkaassa kiinni, jotkut pitivät n. 5m ja melkeinpä kukaan ei pitänyt sallittua 10metriä. Mitä isommaksi porukka kasvoi sitä räikeämpää peesaaminen oli. Kävin sanomassa jokaiselle ryhmässä mielipiteeni tästä touhusta (this is big fucking joke) ja kaikki vain kohauttivat olkapäitä. Naurettavinta oli kun ensimmäisen kierroksen jälkeen porukka, jossa oli naisten kärkikolmikko mukana sai meidän pienen porukan kiinni. 50kuskia ajoi rinnakkain ja perätysten selkäpystyssä 40km/h vauhtia. Kun jätin n.10m raon seuraavaan niin 5kaveria hyökkäsi väliin. Tuomari ajoi rinnalla eikä tehnyt mitään. Kävin jo sanomassa tuomari naiselle, että jos sinä et uskalla antaa rangaistuksia niin hommaa tänne joku joka uskaltaa. Ajelin porukan viimeisenä ja aivan varmasti isoimmalla raolla kuin kukaan muu niin eikö sieltä vittu tule tuomari ja anna minulle peesirangaistuksen. Siis mitä helvettiä! Minä olen viimeinen jolle siitä porukasta pitäisi antaa rangaistus. Otti päähän, pysähdyin kuselle. Ajoin viimeiset 50km yksin ja siinä näki hyvin kuinka paljon hyötyä peesamisesta on. Viimeisen 50km keskiwattini nousi 60-70wattia ja jäin tuolle possujunalle 8minuuttia! Kuvottavaa kun ihmisillä ei ole mitään moraalia. Aivan töykeää ja ei mitenkään päin reilua. Tuossa porukassa oli jalattomia juoksijoita, jotka yksinään ei ajaisi 4h45min pyöräosuutta. Sama ongelma oli myös pro sarjan kärjessä. Faris Al-sultanin perässä tuli 7kaveria ihan takarenkaassa kiinni. Ei ihme, että oli niin paljon 4h20min alkuisia pyöräaikoja kärjellä. Noh minkäs teet. Pyörän loppuaika 4h54min.


Juoksu 42km

Juoksuun lähdin sarjani viidentenä ja tavoitteena oli pitää tasaista 4.30min/km vauhtia. Sain pidettyä tavoitevauhtini aina 25km asti jolloin ongelmat alkoivat. Alkoi tulemaan paha olo ja 30km kohdalla kaikki tuli ulos. Ja sitä tavaraa tuli paljon, joten imeytymisen kanssa oli ollut ongelmia jo pitkään. Kilometrit 31-34 oli vaikeita. Jopa käveleminen tuntui välillä haastavalta. Onnekseni sain yhden geelin pysymään sisällä ja pystyin juoksemaan maaliin. Marathon aika 3h30min ja loppuaika 9h25min.

Kisahan ei mennyt huonosti, mutta ei myöskään niin hyvin kuin olisi voinut. Vaikkakin vatsan kanssa oli ongelmia ja energiat loppui niin nyt olo on tosi freesi. Seuraavana on vuorossa Joroisten puolikas johon uskon, että palaudun.

Hyvässä vireessä kohti Ironman Austriaa

Kahtena viikonloppuna on tullut kisailtua. Kaksi viikkoa sitten perusmatka Vantaalla ja viikko sitten sprinttimatkan SM-kisa Nurmijärvellä. Molemmat kisat ovat luoneet vahvaa uskoa omaan kuntoon Itävallan täyttä matkaa varten.

Vantaan perusmatka:

 

Olin hieman epävarma tästä kisasta ja kunnostani, koska alla oli muutama todella kova täyteen matkaan valmistama treeni. Toki olin tehnyt nämä treenit hyvin palautuneena ja myös maltoin palautella treenien jälkeen. Mutta silti, ensimmäinen startti pitkään aikaan aina jännittää.

Sain uuden Sailfish G-range märkäpuvun Vantaalla ennen starttia ja pienen testiuinnin jälkee uskalsin ottaa puvun heti kisakäyttöön. Puku oli kuin sukka päällä, uintiasennon kanssa ei tarvinnut tehdä töitä ja kädet pyörivät vapaammin kuin edellisen puvun kanssa.  Hyvä, että otin puvun käyttöön, koska uinti tuntui kisassa parhaimmalta moneen viikkoon ja olin kärjessä heti ensimmäisellä poijulla ja pidin kärkipaikan uinnin loppuun asti.

 

Pyörä on kulkenut treeneissä tosi hyvin ja uskalsin lähteä kovaa matkaan ja tarkoitukseni olikin tehdä kärjessä hyvä oma ajo. Jalka ei kuitenkaan riittänyt karkumatkalle vaan takaa tuli ruotsalainen Frydenlund ja hänen kanssaan taitoin matkaa. Ajo oli kohtalaisen helppoa, tosin vatsa ei meinannut toimia mutta tästä en hätääntynyt, koska perusmatkan jaksaa vaikka vähän vähemmillä energioilla. Viimeisellä viidellä kilometrillä Lemmettylä ja Dahlman pyyhälsivät ohi ja saavuimme T2:seen neljään pekkaan.

Vanhasta kokemuksesta tiesin, että juoksussa minulla ei ole eväitä vastata muiden vauhtiin. Periaatteessa olin tyytymässä jo 4 sijaan. Jens lähti kovaa karkuun, mutta ilokseni huomasin, että pysyin alun Teemun perässä ja Frydenlund jäi heti kauas taakse. Sain juoksuun hyvän raastovaihteen päälle ja loppuen lopuksi jäin omasta 10km ennätyksestäni alle minuutin. Talven kovat ratavedot ja tekniikkaharjoitukset alkavat siis tuottamaan tulosta!

Lopputulemana kolmossija ja sijat 1 ja 2 eivät olleet kaukana. Todella hyvä kisa. Ehkä yksi parhaimmista vedoistani ikinä.


Sääksi SM-Sprintti

Viikko perusmatkasta kisailtiin SM-sprintti Sääksissä. Tähänkään kisaan ei tullut liikoja herkisteltyä- Kolme päivää aikaisemmin juoksin 25km, josta 7 km aerobisella kynnyksellä. Kisaa edeltävänä iltana jalat tuntuivat aivan hirveiltä, mutta niin vain lauantaina kisassa oli lentovaihde päällä.

Kisasta puuttui muutama kova sprinttitykki, joten kisan luonne muuttui huomattavasti ja vahvalla pyöräilyllä oli mahdollista tehdä riittävästi eroa koviin juoksijoihin.

Kisan tavoite oli selkeä. Hyvällä uinnilla isoon porukkaan ja kun Darby ajaa pääporukan kiinni niin kaikki peliin ja karkuun muilta. Ja se onnistui!

Uinti kulki tosi hyvin. Pyöräilyssä minulla oli aivan maagiset jalat ja saatiin Darbyn kanssa tehtyä eroa seuraavana tulleeseen kovaan venäläiseen n. 35-40sek. Juoksussa venäläinen tuli minusta ohi kuin skootterilla, mutta sain pidettyä kolmospaikan ja SM-hopean. Enpä olisi uskonut, että näillä täyden matkan treeneillä sprinttimatkalta tulee SM-mitali! Iloinen yllätys.:)

Tasan viikko enää kauden päätavoitteeseen Itävallan Ironmaniin. Nyt täytyy vain pitää pää kylmänä harjoitusten kanssa ja levätä riittävästi. Lähdemme pelipaikoille Marian, vanhempieni ja Marian vanhempien kanssa keskiviikkona, joten kerkeän tutustumaan reitteihin mahdollisimman hyvin. Foreca lupaa tällä hetkellä kisapäivälle n. 20-22 astetta, joten optimiolosuhteet pitäisi olla tiedossa. Toivottavasti tämä kunto ei tästä viikossa katoa....





   

Kisakausi alkaa!

Kisakausi pyörähtää toden teolla käyntiin viikon päästä Vantaalla perusmatkan kisalla. Toki juoksu- ja pyöräkisoja olen käynyt tässä viimeisen kahden kuukauden aikana vetämässä, mutta nämä ovat olleet enemmän ja vähemmän tulevia tri-koitoksia palvelevia harjoituksia.

Tarkoitukseni oli jo tänä viikonloppuna startata Nastolassa perusmatkan kisassa, mutta muutin kisakalenteria hiukan parin asian takia. 1. Uskoin järviveden olevan vielä tässä vaiheessa kylmää, jolloin on mahdollista, että triathlon muuttuu duathloniksi. 2. Jätän Porvoon ajot väliin, koska kaaduin Satakunnan-ajoissa 50km/h vauhdista ja vaikka mies ja välineet pysyi ehjänä, jäi minulle aika huono maku koko maantiepyöräilystä. Varsinkin tänä keväänä pyöräilykisoissa on ollut varsinainen kohelointi päällä. Jokaisessa kisassa on kolissut ja välillä pariinkin otteeseen. Ajatus solisluun tai muunkaan luun murtamisesta ei tunnu oikein hyvältä varsinkin kun kesän tärkein kisa IM Itävalta on jo lähettyvillä. Kahtotaan tuota pyöräilyä taas syksymmällä.

Viime sunnuntaina tein viimeisen kovan ja ylipitkän valmistavan treenin Itävaltaa varten. 7h liikkuen joko pyörällä tai juosten. Treeni kulki aivan loistavasti, joten tässä voi hyvillä mielin hioa kuntoa kuukauden päähän. Lauantaina siis kuusijärvellä perusmatkan kisa. Tuskin olen aivan palautunut sunnuntain tiukasta treenistä, mutta uskon, että pystyn silti hyvään suoritukseen. Sen pitäisi riittää kohtalaisen korkealle.

Sankareita sankaritreenin tauolla.

Treenileiri Lanzarote 2014- / Tri Tequise 122

Tämän vuoden treenileirin kohde oli jälleen kerran Lanzarote ja tuttu ja turvallinen Costa Tequise. Syksyllä ajatuksena oli suunnata Gran Canarialle, mutta vain Lanzarotelta löytyi maaliskuulle puolikkaan kisa, joten päätös harjoituspaikasta oli helppo tehdä.

Leiri meni äärimmäisen hyvin ja tunteja tuli kerättyä fiksusti. Ensimmäistä kertaa myös juoksu- ja uintikilometrejä tuli etelässä kiitettävästi. Aika usein on leirin jälkeen käynyt niin, että pyöräkunto on rautainen, mutta uinti ja juoksu on kuukauden hukassa. Tähän kun lisää vielä Suomen paranevat kelit ja lisääntyvät pyöräkilometrit niin usein mies on paremmassa uinti ja juoksukunnossa helmi-maaliskuussa ja homma ihan kateissa uinnin ja juoksun osalta huhti-toukokuussa. Leirillä tuli tehtyä käytännössä kolmen päivän välein oikeasti kova treeni ja muuten tasaista peruskestävyyden paukuttamista. Leirin top 3 parhaimmat treenit olivat: 

1.    7h pyöräily + 30min juoksu. Tasaista peruskestävyyttä ja etsittiin saaren kaikki nousut, joissa syke käväisi vauhtikestävyyden puolella.  

 2. 10 x 1000m juoksuvedot 3,40- 3,45min/km. Kova juoksutreeni viikkoa ennen kisaa, jossa tekeminen oli todella hyvän tuntuista ja sykkeet pysyivät hyvin alle ana-kynnyksen. 
3. 3,5h pyöräily, jossa 5x20min Ironman vauhtia + 30min juoksu, jossa 15min aerobisella kynnyksellä. Tässä vedossa ajoin kolme vetoa legendaarista tabayescon nousua ylös ja kaksi vetoa rennosti myötätuuleen, jossa sai tuntea vauhdin hurman ja kampi pyöri helposti. Illalla vielä 1h tekniikka uinti.

(Kauden 2014 ohjus -Felt DA3)

Paras treeni tuli kuitenkin Tri Tequise 122 kisassa leirin päätteeksi. Tämä koitos oli tarkoitus tehdä vain treenimielellä ja saada hyvä pitkä rutistus kauden alkuun, jotta kunto nousisi hieman ja seuraavan parin kuukauden tehokkaat treenit olisi helpompi suorittaa. Itselläni kroppa vaati näitä pitkiä todella kovia vetoja, jotta saan kunnon uudelle tasolle. Tästä kisasta tuli todellakin pitkä ja kova veto ja varmasti sellainen, joka jää mieleen.

Kisa käytiin erikoisella 2km- 100km -20km matkalla ja reitti itsessään oli todella haastava. Pyöräilyosuudella noustiin saaren pisin Tabayescon nousu. Itse nousu ei ollut kisan rankin tekijä vaan todella kovaksi yltynyt tuuli.

Maria veti kisan lyhyemmän version 1-60-10km ja teki loistavan suorituksen sijoittuen naisten sarjassa kuudenneksi. Vain muutama ammattilainen oli hänen edellään, eikä todellakaan kaukana. Marialle on tulossa selkeästi kehityksen vuosi ja jos vain terveenä säilyy niin vauhti tulee olemaan todella kovaa. Lupaa hyvää Joroisten puolimatkaan ja Kalmarin täyttämatkaa silmällä pitäen.

Pidemmässä kisassa oli mukana myös Kai Söderdahl, joten sain hyvän kirittäjän tutusta miehestä. Tiesin, että jos pysyn Kaitsun mukana niin kunnon suunta on oikea.

(Marialla loikka päällä) Kuvaaja: Tuuli Isomeri

Kisarapsa:

Uinti 2km

Uinti käytiin Costa Tequisen Cucharas rannalla, joka on lainelautailijoiden suosiossa kovien tuuliolosuhteiden vuoksi. Kyselin järjestäjiltä uintiosuuden tuuliolosuhteista ennen kisaa ja kovasti vakuuttelivat, että aamulla aallot eivät häiritse… Uinti suoritettiin 2x1km reitillä ja koska kisaan sattui viikon tuulisin päivä niin myös aamulla aallot olivat ihan sairaat. Valehtelematta pisimmän suoran aallot olivat 1,5-2m korkuisia ja kaikki tekniikkavinkit mitä olen talvella yrittänyt omaksua piti heittää pois ja laittaa kädet pyörimään ja voimalla aaltoa päin. Uinti tuntui kyllä ihan hyvältä ja nousin vedestä sijalla 11 noin sadan mieskisaajan joukosta.

Pyöräily 100km

Pyöräosuus lähti n.5km loivaan huonopintaiseen nousuun, jossa muutama höntyilijä meni ohi. Itse yritin saada vain kammet pyörimään tasaisesti ja odottelin pitkää 30km vastatuuliosuutta kohti saaren pohjoisinta kaupunkia Orzolaa. Vastatuuli pätkällä pääsin ohittamaan nämä ylämäen höntyilijät ja nousin siinä sijalle 9, jonka pidin pyöräosuuden loppuun asti. Pyöräily oli oikein vahvan tuntuista, mutta totta kai vähäiset ajokilometrit ja leirin rasitukset siinä hiukan näkyivät. Orzolasta käännyimme takaisin myötätuuli osuudelle ja kohti tabayescon nousua. Tabayescon nousu on n. 10km pitkä ja jyrkkyydeltään n.6-10%, joka on siis vielä ihan ajettavaa. Pyörittelin nousun ylös rennon kovaa, jonka jälkeen pääsin kovavauhtiselle alamäkiosuudelle. Pitkä alamäki Tequisen kautta Tahicheen meni nopeasti ohi ja oli paikoin todella pelottava puuskaisen tuulen vuoksi. Alamäessä tuli hiukan jopa kylmä ja reidet alkoivat osoittamaan kramppiherkkyyttä. Tuuli oli päivän aikana yltynyt ja pyöräosuuden toinen vastatuuli pätkä oli jotain mitä en ole ennen kokenut. Vauhti tasaisella 15-20km/h vaikka yritti polkea kuinka kovaa. Tässä viimeisessä 10km vastatuuliosuudessa meinasi usko loppua. Ajosta tuli väkinäistä ja kadenssi tippui 55-65 optimaalisen 90 sijaan. Reidet alkoivat kramppailemaan ja odotin jo kovasti juoksuosuudelle pääsyä. Pyörävaihdossa olin kisan 9 ja Kaitsu oli n. 6-7min perässä. Kisa meni siis oikein mallikkaasti tähän asti.

(Tabayescon nousussa) Kuvaaja: Iri Quintero

Juoksu 20km

Juoksu käytiin Costa Tequisen rantatietä pitkin 2x10km matkalla. Turisteja oli tiellä todella paljon ja homma oli aika älytöntä paikka paikoin. Juoksussa huomasi kovan pyöräosuuden ja leirin rasitukset. Kimmoisuus oli poissa ja syke ei noussut kuin aerobiselle kynnykselle. Etureidet kramppasivat heti jos vauhtia yritti nostaa ja vauhti oli alusta pitäen aerobisen kynnyksen 4.30min/km vauhtia. Tällä tasaisella jyräyksellä menin myötä- ja vastatuuliosuudella. Muutama kaveri meni ohitse 15km jälkeen ja Kaitsu 18,5km kohdalla. Ei kyllä juurikaan ollut paukkuja saatikka kiinnostusta lähteä haastamaan siinä kohtaa kun jalka oli tyhjä ja päkiän rakot laittoivat puremaan hammasta. Jostain syystä kompressiosukat ja asicsin ds trainerit eivät olleet hyvä valinta ja minulle tuli todella isot rakot päkiöihin jo 5km juoksun jälkeen. Onneksi sain Marialta 10km kohdalla tavalliset juoksusukat jalkaan ja päkiöiden kiputila muuttui siedettäväksi. Tosin tuohon sukkavaihtoon taisi mennä suomalaisten keskinäisen kisan voitto.;)

(Juoksua) Kuvaaja: Tuuli Isomeri

(Maalissa) Kuvaaja: Iri Quintero

Kisa oli todella raskas, mutta antoi tosi hyviä merkkejä kunnosta. Vielä pari kuukautta kovaa treeniä niin alan olemaan valmis kauden päätavoitteeseen Itävallan Ironmaniin.

Kisa pitkän kahden viikon leirin päätteeksi on mielestäni hyvä ja motivoiva valinta. Leirin treeneissä ja määrissä tulee hiukan passailtua ettei vedä itseään aivan piippuun ja leirin lopussa on porkkana mitä odottaa. Monesti kahden viikon määräharjoittelu laittaa pahasti puuduttamaan ja leirin viimeiset päivät menee kotimatkaa odotellessa. Nyt näin ei käynyt. Määrää tuli sopivasti 57h kahteen viikkoon ja tehoa vähintään riittävästi. Tästä rupeamasta palauttelen viikon ja aloitan seuraavan harjoitusjakson kohti kesää.

(Suomalaiset maalissa) Kuvaaja: Tuuli Isomeri

Kisan tulokset: http://www.tri122.com/wp-content/uploads/2014/03/2014ResultadosLarga.htm

Ruuvi kireälle

Noin 5 kuukautta on kesän pääkisaan IM Austria Klagenfurtiin, joka myös meinaa sitä, että ruuvi kiristyy treeneissä huomattavasti. Harjoittelussa perusrunko säilyy hyvinkin samanlaisesna kuin syksyllä. Viikkoon tulee lisää 1-2 kovempaa ja tri-spesifisempää harjoitusta ja palautumistilaa tarkkailen huomattavasti tarkemmin. Hullussa jumissa on turha lähteä kovaa treeniä tekemään. Helmi-Maaliskuun teen vielä 3 kovaa + 1 kevyt viikkorytmityksellä ja huhti-toukokuun vaihdan 2+1 rytmiin. 

Kisakalenteri on nyt varmistunut ja triathlonkauden aloitan jo 22.3 Lanzarotella Tri Tequise 122 kisassa - matkoina 2km-100km-20km. Pyöräosuus kisassa on todella kova ja reitille osuu myös legendaarinen tabayescon nousu. Samalla teen lanzalla 2 viikon leirin, joten reissusta tulee mukavasti kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Kisasta en odota sen kummempaa menestystä. Tarkoitus on tehdä tosi kova treeni ja saada hyvä startti kauteen. Testien perusteella se saattaa tosin mennä hyvinkin, mikäli en ole käyttänyt kaikkia paukkuja leirillä tehtyihin treeneihin...

Alkutalvi harjoittelun suhteen on mennyt juurikin niin hyvin kuin ajattelin. Yleensä sairastelut ovat olleet ongelmana talvisaikaan, mutta nyt olen potenut vain yhden lyhyen mahataudin. Olen muuttanut ruoka-valiota huomattavasti terveellisempään suuntaan ja lisännyt vitamiinien saantia. Nämä kenties ovat auttaneet terveenä pysymiseen. Ruokavalioon keskittyminen on tuottanut painon suhteen tulosta, koska olen jo nyt viime kesän kisapainossa. Tästä pitäisi vielä saada 2-3kg pois kesään mennessä. Olen ollut aikamoinen jojottelija painon kanssa. Talvella paino on saattanut nousta 5-8kg ja juuri ennen kesää olen saanut kisapainon takaisin. Nyt kun olen tehnyt pari vuotta toimistotöitä on energiantarpeeni muuttunut huomattavasti verrattuna parin vuoden takaiseen jolloin vietin suurimman osan päivästä jalkojen päällä. Pienempään energiantarpeeseen totuttautuminen on ollut todella haastellista, mutta onneksi nyt homma näyttää alkavan pelittävän. Nimittäin 2-3kg turhaa läskiä maraton osuudella tietää aika montaa ylimääräistä minuuttia...

Kisakalenteri näyttää kutakuinkin tältä:

22.3 Tritequise 122 triathlon

6.4 Tulppaanijuoksu 10km

13.4 Masku puolimaraton 21,1km

26.4 Aurajoen yöjuoksu 10km

3-4.5 Satakunnan ajo /maantiepyöräily

10.5 Länsi-uudenmaan tempo /maantiepyöräily

18.5 Fuji peloton gp /maantiepyöräily

31.5 Nastola triathlon perusmatka

8.6 Porvoon ajo /maantiepyöräily

14.6 Sprintti SM triathlon

??.6 Juhannustriathlon

29.6 IM Austria Klagenfurt

19.7 Joroinen SM triathlon

9.8 Kuopio SM triathlon

Syksylle saattaa tulla pari kisaa vielä lisää. 29.6 kisattu kisa vaikuttaa syksyn ohjelmaan aika ratkaisevasti.....